torstai 3. heinäkuuta 2014

2/5 Kärpänen!

Nelivuotias esikoiseni luetteli minulle viisi sanaa,jotka hänelle tulivat mieleen.Saan kuulemma kirjoittaa näistä jokaisesta sanasta tekstin.En paljasta sanoja vielä,ne ilmestyvät tänne kyllä ajallaan ja yksi kerrallaan.


Asui sitten maalla tai kaupungissa niin kärpäsiä on joka paikassa.Tuntuu vain,että maalla niitä on aina paljon enemmän.
Vaikka meillä ei ole lehmiä,hevosia eikä lampaita,joiden tiedetään luonnollisesti vetävän kärpäsiä puoleensa,on noita lasteni mielestä mörköjäkin pahempia pelottelijoita silti aivan liikaa.
Ei meillä ole kuin kaksi kollikissaa. En usko niidenkään tuovan kaikkia kärpäsiä,vaikka viikkojen retkiltään palanneina eivät aina ruusulta tuoksukaan.

Huvittuneena olen seuraillut keväästä asti,kuinka nuo kärpäspaholaiset saavat lapseni juoksemaan mutkia.He peittävät kasvonsa käsillään ja huutavat niin,että varmasti kaikki koomassakin olleet kärpäset heräävät heitä kiusaamaan.

En minä niistä itsekään pidä,sillä ne kuuluvat siivekkäisiin ötököihin,jotka pitävät ääntä.
Itse en sentään maratoonaa pihalla vain kärpäsen tähden,mutta kaikki piikkipyllyiset saavat kyllä minutkin liikkeelle.
Ymmärrän kyllä lasteni pelon.Pomppaanhan itsekin lepolassesta vain varmuuden vuoksi pystyyn ja juoksu asentoon,kun vain kuulenkin surinaa lähettyviltä.Ei sen tarvitse olla edes ampiainen tai kimalainen,ei edes paarma.Mutta olenpahan valmiina.Ja jos se osoittautuukin pelkäksi kärpäseksi,olen helpottunut.En pelkästään siksi ettei tarvinnut rynnätä nurmelle kuntoilemaan vaan myös siksi,että voin coolisti esittää lapsilleni sen olleen vain kärpänen.
Ei löytynyt kuvaa kärpäsestä,tämä on koppakuoriainen,mutta lentää sekin!


Ulkona nuo ötökät ovat hitusen verran siedettävämpiä,kuin sisällä.
Sisällä mikätahansa lentävä ja ääntä pitävä siivekäs saa pelon pintaan.
Jos tuo mölyävä sinkoilija osoittautuu vain kärpäseksi,rauhoitun heti. Annan niiden yleensä lennellä rauhassa ja nappaan jos siihen tulee luonnollinen tilaisuus.Saavat olla,kunhan eivät yöllä herätä!Jos näin käy,meillä ei pelkästään kärpäset pidä valvomisjuhlia vaan myös koko talo.Valot pitää sytyttää,kärpänen täytyy paikantaa.Listimiseen käy mikä tahansa kättä pidempi.Mikäli lapset eivät ole vielä näihin hulinoihin heränneet,niin yleensä heräävät kyllä aamutossun kanssa juoksenteluuni ja ohilyöntien paukkeeseen.

Kärpänen on siis mielestäni ihan ok(päivällä ainakin),mutta antaapa olla jos sisälle eksyy ampiainen,mehiläinen tai jokin muu lentelijä jota en tunnista.Niiden karkoittamiseksi minulla on ollut aina ihan omat keinoni.
Jos olen yksin kotona enkä voi kutsua itseäni pelastamaan miestäni,äitiäni,appi-ukkoani tai naapurin Mattia,haen hiuslakkaa,sanomalehtiä ja painavia kirjoja.
Paikannettuani piikkipehvan,suihkutan tarpeeksi kaukaa,mutta kuitenkin niin läheltä että osun siihen,hiuslakkaa.Suihkutan vaikka koko purkin extra hold kiinnettä.Eikä ole väliä suihkutanko lakkaa lattiaan,ikkunaan vai tapettiin.Pääasia on,että tunkeutuja on eliminoitu.
Suurimmaksi osaksi siivekkäät neula-ahterit kyllä tipahtavat lattialle hiuslakan ansiosta.Varmuuden vuoksi heitän vielä raadon päälle nipun sanomalehtiä ja painoksi pari kirjaa.Eikä se ole liioittelua,ei yhtään!
Eipähän nouse sieltä kauhuelokuvan lailla,kun jo kerkiää luulla sen kuolleen...käännät selän eikä ampiaista näy enää listimispaikalla(se suunnittelee piilossa vielä  viimeistä hyökkäystä,piikki vinossa,mutta ojossa kohti sinua,viimeisillä voimillaan)...kylmät väreet halkovat selkää jo pelkästä ajatuksesta.
Valitettavasti sotkuni joutuu siivoamaan joku muu,yleensä mieheni.

Olen harkinnut uuden kärpäslätkän ostamista,vanha kun toimitti hieman erilaista virkaa viime talvena.
Eräänä aamuna vessasta kuului:"Voi saatana!".
Ryntäsin katsomaan sellaisella vauhdilla,että vedet jäivät keittiössä valumaan.
Tuolloin vajaa nelivuotias esikoiseni seisoi vessassa potan vieressä,silmät suurina ja suu ammollaan vielä taannoisesta kielletyn voimasanan käytöstään.
En heti huomannut tilanteen monipuolisuutta,kunnes märät pisarat saavuttivat paljaan jalkapöytäni.Kuopukseni seisoi onnellinen ilme kasvoillaan,pissaa täynnä olevan potan edessä ja lätkytti tuota melkoisen ärtsyä aamupissaa keltaisella kärpäslätkällä.
Pissa lensi aivan joka paikkaan,kastellen pienen miehen unihaalarin kainaloista varpaisiin.
Uskomaton voima niin pienessä kädessä ja kärpäslätkässä yhteensä.
Keskeytin puuhat ja siivosin sotkut.Jälkeen päin huomasin kärpäslätkän antaneen pissalle periksi ja menneen poikki.
Pirkanmaan jätehuolto tuskin lähettää meille tänä kesänä enää uutta kärpäslätkää,kun laskukin maksettiin myöhässä.
Harkitsenkin nyt sellaisen paristokäyttöisen,sähköiskuja lataavan lätkän ostamista.Täytyy vain pitää huoli,ettei se pääse pissan kanssa tekemisiin!
 

2 kommenttia:

  1. Sun kirjoitukset on kyllä niin hauskoja. :) Tykkään sun eläväisestä ja itseironisesta kirjoitustyylistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!Tämä on hyvä harrastus näin arjen keskellä.Persoonani ja tekstit kulkevat kyllä käsikädessä,säästän vakavamman otteen siihen ikuisuuskirjaani :)

      Poista