torstai 31. heinäkuuta 2014

Hehkulampulla avaruuteen!

Poikien isosiskon huoneesta paloi lamppu.Sellaisesta pöytälampusta,jota hän on käyttänyt yövalonaan ja ainakin viimeisen vuoden.Sitä ennen lamppu valaisi meidän makuuhuoneessa,mutta ei öisin ja oli ehkä vähän vähemmällä käytöllä.
Joka tapauksessa,se sama hehkulamppu on loistanut jo pidemmän aikaa palamatta.Valo siinä oli niin lämmin,sellainen pehmeän keltainen ja vanhanaikainen.
Vaihdoin siihen sitten uuden lampun,mutta hehkulamput ovat jo historiaa ja asiaa ajaa nyt joku energiansäästölamppu.Tarkoitus sillä lienee hyvä,mutta kaikki muu huonoa.Valo ei syty kunnolla ja kirkasta valoa saa odottaa minuutteja.Sitten kun se syttyy,palaa lampussa aivan kamala,todella keinotekoinen valo,kylmä ja  pistävä.Ei tunnetta eikä lämpöä,ei menneestä eikä tulevasta.Tyttökin pyysi lampun vaihtamaan sellaiseksi kuin se oli,valo ei ollut samanlainen kuin ennen.Pahoittelin asiaa sydämeni pohjasta sillä minä niin tiedän,ettei valo ole samanlainen,mutta en sille mitään voi.Niiden kestävyyskin on aivan surkeaa,ulkona ehkä jotakuinkin pidempi kestävyys,mutta sisällä niitä poksahtelee tuon tuosta,ilman syytä.Jos niiden on tarkoitus olla energiansäästölamppuja niin pimentoon vähän jää,että mistä kohtaa?


Uskon vahvasti,että ensimmäisen hehkulampun toimintaperiaatteen esitellyt Humphry Davy on vähällä laskeutua pilvenreunalta tänne tyhmien nyky-ihmisten pariin vähintäänkin kerran vuodessa.Tai ainakin niinä hetkinä sellaisen kaverin luokse,joka keksii jotakin uutta,mutta turhaa. Järjen ääni on niin hento,että jonkun pitäisi sitä kyllä vahvistaa,vaikkapa haudan takaa.Vanhassa vara parempi,sanoo vanha sananlasku.Ja kyllä näin onkin.Moni asia on menettänyt kestävyytensä ja ulkomuoto kauneutensa.Nykyään kaikki laitteet näyttävät avaruusolioiden tekemiltä ja nille tarkoitetuilta.Silti luulen kyllä,että ufotkin käyttäisivät mielummin hehkulamppua pikaisen maasta poistumisen eteen sattuessa,kuin odottelisivat minuutteja valon syttymistä ja pelkäisivät joka hetki ufo-tutkijoiden kynsiin jäämistä.
En myöskään usko,että lankapuhelimien tai kaitafilmin  käyttö kävisi noille vihreille olioille ylivoimaiseksi,sillä jos ne ovat vähintäänkin yhtä kauan olemassa olleet,kuin meikäläiset,niin eiköhän heilläkin muistissa vielä ole ne vanhat hyvät ajat.

Pelkään myös pahoin,ettei historian kirjoihin jää minkäänlaista jälkeä ledin tai energiansäästölampun ensimmäisestä käyttöpaikasta.Aika moni kuitenkin muistaa lukeneensa Finlaysonin tehtaalla ensimmäisenä käyttöönotetusta hehkulampusta Suomessa vuonna 1882.

Hehkulamppujen katoavaisuus ei ole ainoa asia,joka minua ottaa päähän,ne eivät liity toisiinsa muuten kuin olemalla lasia molemmat.
Kuka muistaa vielä litran lasisen Sittis-pullon tai pulleat ja läpinäkyvät 0.33 litraset Jaffa-pullot?
Ei maistu limppari samalta muovipullosta,eikä olut samalta tölkistä.Onneksi olutta saa vielä lasipulloissa ja todistettavasti maku on aivan erilainen.Se ei liity kokonaan siihen tunteeseen,mutta osansa on kyllä fiilikselläkin.
Saahan toki limppariakin vielä lasipulloissa,mutta tietynlainen nostalgisuus niistä puuttuu.Pitkäkaulaiset ja laihat CocaCola,Fanta ja Sprite pullot edustavat tämän päivän laihaa kauneusihannetta eikä niistä saa tekemälläkään söpöjä ja pullukoita Jaffa-pulloja.
Mutta jos tarjolla on esimerkiksi Cocacolaa laihasta lasipullosta,otan ehdottomasti silti sitä ja maksankin vaikka vähän enemmän kuin muovisesta.Maku siinäkin on aivan toinen,virkistävä ja raikas.Muovipullosta juotuna,kaikki limsat maistuvat tunkkaisille ja tahmeille,tämän päivän kiireelle ja hutiloinnille, tylsine kierrekorkkeineen.
Onneksi sentään jokin on pysyvää tässä liian nopeaan muuttuvassa maailmassa,muistot!



 
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti