keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Korkokenkätaidetta,ystäviä ja Ronn Moss!

Pienelle reissulle läheteminen on aina mukavaa,mutta kotiin palaaminen on aina vielä mukavampaa.Matkalle lähdön hetkellä huomaan poikkeuksetta aina fiilisteleväni jo kotiin paluuta.Koti on koti!
Vaikka en todellakaan ole mikään siisteysfriikki,niin minun on aivan pakko siivota koti vähintään perussiistiksi enne reissua.En ikimaailmassa pysty nauttimaan matkoilla jos tiedän kotona odottavan kamalan sotkun ja tiskit.
En nyt mitään ikkunoita ala pesemään enkä edes lattioita,mutta tavaroiden jonkinlainen järjestely,tiskit ja pyykit pois sekä imurointi.Ne riittävät,en nimittäin halua heti kotiin tultuani aloittaa inhoamastani hommmasta,siivoamisesta.
Haluan rauhassa palautua reissusta lapset kainalossa ja odotella viikon tai pari matkalaukkujen itsestään purkautumista tai äitiä.

Pakkaaminen onkin minulle kuin musta vaate.Harvoin käytetty ja aina yhtä epämiellyttävää.
Lomafiilis katoaa hetkellisesti,kun aivot joutuvat miettimisen  ja organisoinnin takia koetukselle.Pakkailenkin aina vähän mitä sattuu,aivan liikaa matkan kestoon nähden ja luotan sokeasti,että paikan päältä saa ostettua ne unohtuneet pikkuhousut ja hammasharjan.Toivottavasti matkani kohde ei koskaan ole autio saari tai jokin muu kohde josta ei supermarkettia löydy.
Lasten kanssa en harrasta samankaltaista höveliäisyyttä,mutta varmaan kannattaisi,saattaisivat kaikenlaiset reissuunlähdöt sujua hieman rennommin.

Tavaroiden purkamisesta sen sijaan en ota minkäänlaista stressiä.Jos hyvin käy,saatan purkaa kassit samana päivänä palattuamme,mutta enemmän kun usein puran niitä vasta viikkojen päästä.Tuliaiset revin kassien pohjalta ja niille teloilleen  se loppu kassi sitten jää.

Kolmipäiväinen Tallinnan reissu ei onneksi vaatinut pakkaamisen suhteen kovinkaan paljon.Matkakohde mahdollisti vaikka kaiken  ostamisen paikanpäältä.Näin me mieheni kanssa pitkälti teimmekin ja melko paljolta hermojen kiristelyltä säästyttiinkin.

Olen aikasemminkin käynyt Tallinnassa ja tykästynyt kovin sen kaupungin luonteeseen.En vain todellakaan ollut ymmärtänyt sen olevan niin paljon muutakin kuin pelkkä vanha kaupunki ja Stockmann.
Upeat,toinen toistaan toistavat t-paita ja laukkukojut.Edullisia merkkivaatteita pursuavat Sadamarketit,joiden ammattitaitoiset ja hillitysti lähestyvät myyjät antoivat  asiakkailleen rauhan tehdä mahtavia löytöjä.Ihmettelen kyllä sitä palvelualttiutta ja kuinka väärin onkaan,että kojuissa heidän asiakaspalvelutaitonsa eivät pääse oikeuksiinsa.Selvää tietysti on,etteivät ne kaikki Stockmannillekaan töihin mahdu.
Matkamuistomyymälät  joka kulman takana saavat varmasti kaikki rakastamaan maatuskoita ja Tallinna-koristelautasia.Onneksi olen itse valtava maatuska-fani,mutta valitettavasti mummojen hinnat saivat minut miettimään kahdesti  mieltymystäni.
Jäipähän enemmän maatuskoita rikkaille nousukkaille,joiden päällä saattoi nähdä jopa Gantia tai Bossia suoraan Stockalta.

Keskustan laitamilta itse tein löytöni.Kukkamekkoja,pikkuhousuja,kenkiä ja jopa matkamuistoja.

Ulkoilmataidetta,keramiikkaa ja upeita nähtävyyksiä löytyi pelkästään eksymällä kävellen paikkoihin joihin ei alunperin ollut tarkoitus edes mennä.
Tallinna onkin navigointivammaisen pääni unelma.Eksyminen siellä kannattaa ja kaupungin koko mahdollistaa myös kartalle paluun nopeasti ja helposti.Tallinnaan matkaavan onkin parasta jättää kartta respaan ,unohtaa suuntavaisto ja seikkailla eksymällä.Se on sen arvoista ja only for you!


Meidän matkamme sisälsi myös sellaisia asioita,joita ei matkamuistomyymälöistä edes saa.Nimittäin ystäviä!
Toiset pamahtivat paikalle sattumalta samaan aikaan ,toiset siellä asuvat.Kaikkien kanssa saimme viettää aikaa ja olo on nyt onnellinen.
Yhtä kuitenkaan en uskaltanut edes haaveilla.Täydellinen matkamme sai yllättävän käänteen sunnuntai-iltana.
Vanhassa kaupungissa ystäväni esitteli minut Ronn "Ridge" Mossille.
Pehmeämpää ja lämpöisempää kädenpuristusta saa hakea.
Niin paljon minuun ihastui,että lähti avosylin mukaan kotiin.Komea kotiin tuotava ja miehenikin siitä hyötyy joskus.
Inhoan kateutta ja kateellisia ihmisiä,mutta näinkin pienessä kylässä Ronn Moss keittiössä saattaa kateutta aiheuttaa!Ei sen puoleen,itsellänikin on välillä vaikeuksia pitää kateellisuuden pää alhaalla.Ridgen kyljessä kun tuli myös Brooke.Lohduttaudun ajatuksella,että vain telkkarissa he olivat pari!

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti