Marketin veikkauspisteillä tuijottelen luontoarpoja ja valitsen aina sen mielestäni söpöimmän kissan tai jonkin muun karvatassun,joka rivien välistä suorastaan huutelee.Saisi huudella voittojen kanssa,sillä suurin mitä niistäkin luonnon suojeluun satsaamistani rahoista olen voittoina takaisin saanut,on tasan kaksi euroa.
Onhan se mukavaa ajatella,että ostaessani kyseisiä arpoja,hylkeet voivat ehkä paremmin ja löytökissat saavat ruokaa ja rokotukset,mutta kyllä minullekin uudet kengät tai laukku kelpaisi.
Olin seitsemän vuotias,kun mummoni kanssa pääsiäisenä menimme R-kioskille ja ostimme viiden markan Ässä-arvan.Voitimme viisitoista markkaa ja minä sain valita suurimman pääsisäismunan,joka kioskista löytyi.Muistan vielä valinneeni violetin kyöpelinvuori-munan.Olin onneni kukkuloilla. Tuota ennen pääsiäiseni oli koostunut lama-ajan munista,itse vesiväreillä maalatuista kananmunista.
Muutama vuosi sitten Teivossa päätin kokeilla itselleni jotakin vallan vierasta veikkauksen muotoa,totoa.
Huuli pyöreänä tuijotin totomyyjää,kun hän puhui minulle siansaksaa,en ymmärtänyt sanaakaan,sana kaksari sentään muistutti vähän suomea,ehkä jotain slangia.Ihmettelin,että mitä kaikkea tarvitseekaan tietää sen lisäksi,että on hyvissä ajoin valinnut hevoset parhaiden nimien mukaan.
Uskokaa tai älkää,voitin kaksi euroa.Olin siitä monta kertaa iloisempi,kun kissa-arvan kakkosesta.
Kissoista sentään tiedän jotakin,mutta Teivon tallialueen katsomossa hevosten tassujen kestävyyttä ihmetelleenä ja nenien pehmeyttä ihailleena,olin todellakin otettu saavutuksestani totossa.
Jännää sekin,että kaikki haaveilevat lottovoitosta,myös ne ihmiset leikittelevät ajatuksella voitosta,jotka eivät koskaan lottoa.
Ihmeellinen voima rahalla ja oransseilla numeropalloilla.
Tietynlainen hohdokkuus ja nostalgia siitäkin pelistä meni,kun Maikkari sen vei ja Aulis Gerlander hävisi.
Lottoan minä silti.En joka lauantai enkä unirivillä en edes syntymäpäivillä.Annan koneen arpoa,jääpähän yksi veikkailu minulta pois,ei tarvitse veikkailla seitsemää numeroa,joilla ei ole hauskoja nimiä eivätkä ne ole söpöjä.Numeroa 8 lukuunottamatta.Ihanan pullea numero.
Lotossa olen jopa voittanut melkein 14 euroa ja jopa muutaman kerran.Neljä oikein kupongin kanssa veikkauskassalle marssiminen tuo aina uudenlaisia mahdollisuuksia köyhän koti-äidin elämään.Neljätoista euroa extraa kaupassa käyntiin.Lapset saavat ehkä uuden dvd:n tai namia.Minä saan muutaman saunasiiderin ja sipsejä.Usein käy kuitenkin niin,ettei 14 euroa edes riitä ja visa vinkuu.Kuka siitäkin välittää,olenhan sentään lottovoittaja.
Sanotaan,että paskan määrä on vakio.Joo,niin varmaan!
Senkin sanonnan on keksinyt varmasti joku nousukas tai korttinsa hyvin pelaava sika.
Sellainen jonka lapsuudessa oli kuria,mutta myös rakkautta(hän koki vain kurin),teini-ikä oli keksivaikea muutaman myymälävarkauden siivittämä.
Ensi rakkautensa kanssa hän vietti kuusi vuotta ja erosi 23 vuotiaana.Tuolloin tiesi jo paskasta kaiken.
Sen jälkeen tulivat korkeakoulututkinto,toimitusjohtajan tehtävät,missivaimo ja kasvatusoppaita myötäilevät lapset,tyttö ja poika.Oman elämänsä sankari,Keijo makoili kattoterassillaan lepolassessa vaikka räntää satoi niskaan.Se ei haitannut,sillä vakio määrän paskaa hän oli saanut jo vuosia aiemmin.
Tämä Keijo ei kuulu niihin ihmisiin,jotka veikkaavat kaupassa kassan väärin.Hän ei kuulu niihin,minä kuulun.
Minä veikkaan kaupassa kassan aina väärin.Valitsen lyhyimmän jonon virheistäni oppimattoneena.Kiidän liitävin askelin autokärryjen kanssa jonoon ja alan latoa tavaraa hihnalle.En ole tyhjentänyt yleensä edes yhtä kolmesta autokärryn korista,kun kassamyyjä jo nostaa luuria ja rupattelu jonkun osaston päällikön kanssa voi alkaa.Hinta on kateissa,tuotetta ei löydy koneelta tai ihan vaan kassalle tarvitaan vartija.Minun kassalleni.Kun viimein luuri laskutuu ja tilanne etenee,pamahtaa oliivipurkki,se suurin koko,rikki.Liukuhihna jatkaa vielä tovin menoaan ja suolavesi kirvoittelee jo ihollani, ennen kuin myyjä huomaa ja hihna pysähtyy.Oliivit eivät tietenkään ole minun vaan sen edellisen pariskunnan,jotka perjantai-illan ratoksi ovat markettiin lähteneet suhdettaan riidan muodossa puimaan.Nainen purkaa turhautumisensa kassalla ja oliivit sekä minä sijaiskärsimme ilmeisen huonosta suhteesta.
Keijo valitsi marketin pisimmän kassajonon ja pakkaa kassinsa ennen minua.
Keijo voittaa myös loton päävoiton,mutta onko Keijo onnellinen?
Minä olen onnellinen,minulla on minun perhe ja se on lottovoittoakin suurempi,rahassa mittaamaton omaisuus!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti