Alusvaatteilla rannalla,avanto mielessä!

Kuulun niihin harvoihin ihmisiin,jotka palelevat lähes aina.
Sukkahousut farkkujen alla pidetään vielä toukokuussa,tänä vuonna vielä kesäkuussakin.
Villasukat on oltava käden ulottuvilla ympäri vuoden,sillä niiden käyttö ei lopu edes kesällä.
Näinä viime päivinä en ole kärsinyt kylmyydestä,paitsi eräänä iltana,kun väsymyksestä palelin.Muuten oli kamala hiki,mutta varpaita paleli.Niinpä kaivoin äitienpäivälahjaksi saamani maailman hienoimmat villasukat jalkaan.Siinä sitten sohvalla istuin ja katselin telkkaria asusteina vain pikkuhousut ja villasukat.
Nukkumaan mennessäni jouduin kyllä sukat heivaamaan,kun lämpöpatterit molemmissa kainaloissa takaavat kyllä lämpöä sukkahikeen asti.

Ei välttämättä uskoisi,mutta avantouinti on yksi rakkaimmista harrastuksistani.Voi vain istua,nauttia ja ajatella eivätkä lihakset juuri rasitu.Melko upeaa on istua 120 asteisessa saunassa,päässään huovutettu hiippalakki,korvaläpillä of course.
Odottaa hien virtaamista lakin alta varpaisiin ja toivoa samalla,kuinka kuumuus polttaa sisäelimien päälle kertyneen rasvan pikkuhiljaa ja rasva valuu sitten hikenä viemäriin tai vierustoverin varvas-sandaaleihin.Näinhän ei tietenkään käy,hien valumista lukuunottamatta,mutta herkullinen mielikuva kuitenkin.
Olo on kuin uudesti syntyneellä(tosin en tiedä minkälainen olo niillä on,toivon että vähintäänkin yhtä hyvä kuin minulla),kun kirmaa saunasta suoraan jääkylmään veteen,vetäisee tiukan mutkan avannossa ja matelemalla laahustaa takaisin grilliin nautiskelemaan mielikuvista ja odottamaan uutta settiä jäihin.
Itse harrastan noin viidestä kuuteen pulahdus/sauna settiä ennen kuin maltan pukuhuoneeseen siirtyä.
Kuinka kevyeksi,raukeaksi,kaikkivoipaiseksi ja puhtaaksi ihminen voikaan itsensä tuntea tuollaisen yksinkertaisen session jälkeen?Ja kuinka paljon maittoikaan ruoka ja uni sen jälkeen,paljon!

Tänään vietin kolmen lapseni kanssa aikaa uimarannalla ja kaiholla mietin talvista harrastustani 32 asteen helteessä ja veden lämpötilan huidellessa likipitäen samoissa.
Kolme tuntia istuin rantavedessä.Missään ei tuntunut hiekka joka vaelsi housuissani pienten aaltojen ansiosta,missään ei tuntunut veden viilentävä voima ja se oli päätöntä.
Kunnes ymmärsin olevani melkoisessa etulyönti asemassa verrattuna rannan kanssamammoihin.Heillä oli kaikilla ilmeisesti kuuminta hottia olevat uima-asut,bikinihousut ja toppi.Kuumilta näyttävät asusteet peittävät kyllä vatsamakkarat ja humppakahvat,mutta mukavuudessaan ovat näköhavaintojeni perusteella ikävämmät kuin bikinit tai vaikkapa rehellinen kokouimapuku.
Minä olin tietenkin pakannut lasten tavarat paremmin ja itse sännännyt matkaan ohuessa hellemekossa ja alusvaatteissa bikinien jäädessä kotiin.Sadasosa sekunnin miettimisen jälkeen tempaisin mekon rannalle ja suikkasin kukkakirjavin alusvaattein veteen.Olo alkoi helpottaa ja veden kuviteltu viileyskin saavutti viimein kehoni osia.
Kuopukseni huudellessa jotakin tissiliiveistäni,korjasin hienosti ne bikineiksi joka kerta.Läpi meni.
Eräs nainen rannalla alkoikin vieressäni jutella:"Pitäisiköhän hankkia vain alusvaatteita,joita ei selkeästi tunnista alusvaatteiksi.Nuo sinunkin bikinisi näyttävät niin hyvältä,mutta voisivat olla vaikka alusvaatteet".Myhäilin hiljaa mielessäni.Nainen ei tiennyt "bikinieni" todellista luonnetta ja minä olin tyytyväinen sekä viilentynyt!

Olen kyllä edelleenkin enemmän kuin kesäihminen ja rakastan lämpöä,mutta jos nämä mielisairaat helteet eivät pian ala helpottaa tai vähintäänkin polttamaan sitä rasvaa sisäelimieni ympäriltä saatan hyvinkin muuttua talvi-ihmiseksi.Tai no, ainakin syksy-kevät ihmiseksi.