"On jäätelö hyvää,kun yksin syö...",vai onko?Onhan siinä tietenkin se hyvä puoli,kun yksin syö ettei tarvitse jakaa jos kyseessä on pakettijäätelö.Vielä tylsempää olisi jakaa puikosta tai tuutista jollekin,joka ei ehkä raski ostaa omaa tai sitten juuri itse oli se joka osti kikkarin viimeisen jäätelön ja säälistä joutuu sen siskon kanssa jakamaan.Mielestäni mikään nautinto ei ole kivaa yksin,mutta poikkeuksia löytyy niin kuin edellä mainitsin.Kaikkia en viitsi tähän listata,sillä tietyt soolonautinnot kuuluvat varmasti aivan eri sivustoille.Niitä kaipaavat varmasti ne myös löytävät.
Itse en hirveesti välitä jäätelöstä,paitsi kesällä ja silloinkin sen on oltava suklaata tai sorbettia.Lakritsi on hyvä kakkonen heti suklaan jälkeen,mutta yleensä jo syödessä alkaa ällöttää.Ällötys johtuu pitkälti siitä,että en tunne rajojani alkuunkaan.Silmät syövät enenmmän kuin napa vetää. Näin käy kaiken muunkin ruoan kohdalla ja etenkin kesällä grilliruoan kanssa.Haalin sellainen kiilto silmissäni ruokaa lautaselle,kuin en olisi viikkoon syönyt.Ei auta vaikka edellisestä ruoasta olisi kulunut vasta neljä-viisi tuntia.Lautanen täyttyy kyljyksistä,maissintähkistä,kasviksista,uusista perunoista ja salaatista.Maha huutaa hoosiannaa,kun puolet on syöty lautaselta,mutta poiskaan en heitä sillä se olisi ruoan haaskausta ja siitä en tykkää.
Olen myös ajatellut paljolla syömisellä olevan hyviäkin ja jopa hyödyllisiä puolia kannaltani.Olen jo jokin aika sitten päättänyt kasvattaa kunnon J.Lo takamuksen ja jos en ihan siihen yllä niin kyllä Kim Kardashiankin käy.Vähän se on ehkä laimea,mutta saa kelvata,eihän tässä matkia haluta.Luojalle kiitos,olen hyvinkin venyvää ja pullistuvaa sorttia juurikin takaliston kohdalta,joten yletön jäätelön ahtaminen ja omien grilliherkkujeni maistelu sopivat juurikin tähän prosessiin. En ehkä ihan tietoisesti ole takapullistumistani hakenut,mutta koska se tapahtuu vääjämättä kuitenkin,on siitä hyvä tehdä ihan oikea projekti.
Suotuisa kasvupaikka on myös seutu humppakahvojen välissä.Sen verran leidi kyllä olen,etten ehkä kauheesti ihannoi himorahtari vatsaa,en ainakaan itselläni.Siispä sen projektin jätän kehittymään itsestään ja panostan siihen korkeintaan satunnaisilla hiace-keikoilla höyrymakkaraa nauttimaan ja voin jopa hankkia puukengät.
Olen myös joskus vuosia sitten tehnyt ystäväni kanssa lupauksen.Lupauksen josta lipsuminen olisi selkeä petos.Eräänä kauniina kesäyönä,saunan lauteilla,päätimme,että niin kauan kun sivusta katsottuna tissit ovat pidemmällä kuin maha,niin kauan on hyvin.Toistaiseksi näin on.Jos vielä joskus saan kolmannen lapsen,luulen ettei näistä patalapuista ole enää nousemaan vatsan yläpuolelle.Silloin voin harkitakin kunnon himorahtari-vatsaa ja hankkia jopa puukenkien lisäksi kuorma-autokortin.
Tänä kesänä en ole vielä onnistunut ahtamaan jäätelöä ällötykseen asti itseeni.Grilliruokaa sen sijaan kyllä.
Jäätelön kohdalla syy on selvä.Lapsilleni iskee niin sanottu annoskateus,kun olemme jäätelöt ostaneet.Minulla on aina parempi jäätelö ja se katoaakin pieniin suihin ennen kuin kerkiän edes maistaa.Itse en lasteni jäätelöihin kajoa,koska he syövät liian usein mansikkaa ja en voi sietää sitä.Maku on teennäinen ja imelä.Mansikat syödään mansikoina ja jäätelöön on turha sekoittaa mitään jäljitelmäesanssia,se kun maistuu suussani samalta kuin inhokkini maksa.Tunne on kuin kiukaalle pissattu kusi,sekä maksan että mansikkajäätelön kohdalla.Julmaa,mutta niin totta!
Näihin mielikuviin päätän juttuni jäätelöstä ja vaikka kesä onkin kohta jo ohi on jäätelökesää vielä jäljellä,vaikka jouluun asti,kiitos Maarit Hurmerinnan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti