Meillä sisällä menestyy parhaiten leikkokukat,sillä ne kuolevat kuitenkin hoiti niitä tai ei,muutamassa päivässä.
Kaikki ruukkukukat ovat osoittautuneet käsissäni ennenaikaisesti kuoleviksi.
Mieheni tosin kantaa minulle ystävänpäivänä,syntymäpäivänä ja hääpäivänä sitkeästi jonkin ruukkukukan,jonka sitten toivon elävän edes viikon.
Vaikka olenkin suureen ääneen mainostanut taidottomuuttani floristina ja kieltänyt kaikkia tuomasta meille kukkia,on mieheni kuitenkin aika hyvin perillä vaimonsa ajatusmaailmasta.Hän kantaa kukkia joskus jopa ilman syytä,eikä välitä puheistani saati huonosta kukkien kohtalosta.Hyvä niin,sillä vaikka motkotankin tappavani kaikki kukat ei se tarkoita ettenkö niitä haluaisi saada.Olen enemmän kuin onnellinen saadessani keittiön pöydälle uusia uhreja,koska se ajatushan siinä on tärkein(ei ajatus tappamisesta vaan mieheni ajatus ilahduttamisestani).Niin ja kyllä suuttuisin jos en hääpäivänä tai nimipäivänä saisikaan ruukkuruusua.
Ei siis voi yleistää,että miehet eivät tuo kukkia.Ainakin yksi tuo,riskeistä huolimatta,mutta hän ymmärtääkin oman parhaansa!
Anoppi sen sijaan on mitä ilmeisimmin jo luovuttanut kanssani.Olemmekin saaneet häneltä jo kaksi tekokukkaa.Ne ovat kuitenkin niin aidon näköisiä,että jopa oma äitini erehtyi punaista begoniaa oikeaksi luulemaan.Kunnes ymmärsi ihmetellä sen kukkimisen kestoa,tietäen myös nuo huippuhyvät hortonomin taitoni.Oli myös virhe antaa hänen koskea siihen.
Virheistäni oppineena,olen sijoittanut tekokukat niin ylös,että kaukaa katsottuna lähes kaikki erehtyvät niitä oikeiksi luulemaan.Myhäillen paistattelen erinomaisuudessani,enkä vahingossakaan paljasta,että ainoa hoito mitä nuo kukat vaativat,on pölyjen säännöllinen huiskutus.
Asumme mieheni vanhassa kotitalossa.Anoppini on oikea viherpeukalo.Hän on varmasti useana iltana itkenyt itsensä uneen vain nähdessään nurmikoituneet ja entiset kukkapenkkinsä sekä lasten piilopaikkoina toimineet koristepuskat.Puskat kieltämättä näyttävät siltä,kuin sumopainija olisi taivaalta keskelle pudonnut.
Liian kilttinä ihmisenä hän ei ole mitään koskaan sanonut,mutta luulen hänen silti nukkuvan paremmin tuhotut kukkapenkit silmissään kuin sen asian kanssa,että siirtäisin valtavan tekokukkainnostukseni myös puutarhaan.
Paljon nurmikkoa,ilman kukkapenkkejä,sopii varmasti meille kaikille parhaiten!Olen tosin suunnitellut sammaloittavani osan nurmikosta,mutta sen on anopille yllätys.
Vuosi sitten keväällä innostuin kun innostuinkin,rakentamaan leikkimökin viereen kasvimaan.
Niin kuin olen aikasemmin jo todennut,tykkään kyllä kukista ja niitä on kiva katsella.Pihaani riittävät silti luonnonkukat ja kauniita puutarhoja voin ihastella muualla,paineettomasti.
Kukista ei silti silmissäni ole mittän hyötyä,toisin kuin kasvimaasta.On paljon mielenkiintoisempaa hoitaa maata josta jollakin aikavälillä puskee suuhunpantavaa.
Eivätkä meidän pojat kauheesti innostu kukkia ihastelemaan,mutta maasta itse repäisty porkkana kyllä kiinnostaa ja maistuu.
Ehkä he siinä samalla oppivat jotakin tulevaisuutta varten ja jos isoina puutarhureiksi mielivät,on sitä varten opistoja olemassa.
Ensimmäinen kasvimaani ja sen sato olivat suorastaan menestys.
Porkkanat olivat pornahtavia ja kieroja,mutta erittäin maukkaita.Niiden tähden naurettin makeasti ja syötiin makeasti.
Herneet matelivat pitkin maata,kun tukikepit olivat liian lyhyet ja löytämäni villalanka antoi sateissa periksi.Huolimatta maanläheisyydestään,herneet olivat syötäviä joskin mullan makuisia.Salaattikin puski keväästä syksyyn vaikka en kylvänyt kahden viikon välein uutta.
Tänä keväänä istutin porkkanaa,punajuurta ja pinaattia.
Huolimatta kastelustani ja satunnaisesta kitkemisinnostani,eivät porkkanat ainakaan vielä näytä itäneen.Olen silti toiveikas.
Punajuuret sen sijaan näyttäytyvät jo pieninä lehtinä pinnalla ja pinaatti voimistelee siellä sun täällä.
Onneksi säästin siementen pussit,sillä ei riitä yksi eikä kaksi kertaa,kun olen käynyt pussien kyljistä katsomassa miltä punajuuren lehdet näyttävät tai pinaatti.En sitten rikkaruohojen kitkemisinnostuksen tullessa nypi niitäkin pois!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti