Sieluttomien astioiden mahtava kuppikunta!

Olin Tupperware neitsyt lähes kolmekymppiseksi.Astioita kyseiseltä kippoomukselta on kyllä ollut vähän ennen tuota ikääkin,kiitos mm.anopin.Sellaisille kutsuille lähdin vasta iällä ja melkoisin ennakkoluuloin.Päässäni pyöri kuva vanhemmasta rouvasta,joka oli kyllästynyt omaan työhönsä pankkivirkailijana.Hiukset olivat papiljottien jäljiltä kampaamattomat,huulissa kikka-huulipunaa ja jalassa kymmenen sentin kirkkaan punaiset korkokengät tai siniset jos hän hullutteli esim.perjantain kunniaksi.

Puhetta tuli niin astioista,kuin sukujuhlistakin,eikä edes kysyttäessä suunvuoroa saanut.Vieraat ostivat tuotteita vain ja ainoastaan hiljentääkseen edes minuutiksi tuon papupadan.Toinen mielikuva jolla leikittelin,oli hiiren harmaa,nykysisustukseen istuva,meikitön lättäkampaus hissukka.Sellainen raasu,joka ei omannut yhtään myyntimiehen puheita tai puheita ollenkaan.Hän hiipui pikkuhiljaa läiskäksi harmaan kukertavaan tapettiin ja vieraat ostivat kipon tai pari ihan vain pelkästä säälistä.Olin siis uskollinen ennakkoluuloilleni,sitäpaitsi olinhan aina saanut tarvitsemani pakasterasiat ja leivontakulhot vapaa valinnasta ja yli kymmenen vuoden käytön jälkeenkin ne palvelivat ja asiansa ajoivat.
Halpamarketti-kipot ovat kaikenlisäksi kolme kertaa halvempia.Tuntui kummalliselta pelkkä ajatus, maksaa muovisesta salaattikiposta kannella monta kymppiä,kun samanlaisen sai taiottua leivontakulhosta elmukelmu kantenaan.

Nyt kun olen jo aika monien kutsujen vakiovieras,olen aikoja sitten todennut aiemmat ennakkoluuloni hieman hävettäviksi ja tätä nykyä jopa tilaan jotakin.Olen myös yllätykseskseni huomannut pitäväni joistakin tuon firman keksinnöistä.
Itse tunnen helpommin kaikki lasiset astiat omakseni ja haalinkin paljon vanhaa ja retroa kotiini.Minulla ei ennen kun mieheni tapasin,ollut yhtäkään Tupperia kaapissani.Joitakin muovisia astioita,mutta nekin vähintään -70 luvulta tai vapaa valinnasta.Vanhoissa lasi astoissa on lämpöä ja sielu.Ne tuntuvat käteen miellytäviltä ja näyttävät silmään vieläkin miellyttävämmiltä. On perin vaikeaa nähdä muovisissa "tosi kätevissä" astioissa minkäänlaista sielua tai kauneutta.
Niitä on kaikilla ja ne ovat persoonattomia.Mutta minunkin on ollut pakko myöntää niiden käytännöllisyys,kauneus ja persoona ovatkin asia erikseen.
On aikalailla helppoa tehdä esimerkiksi makaronisalaatti 4,5 litran vetoiseen muovikulhoon ja sulkea se kannella jääkaappiin.Ja vaikka nostat sen sieltä pöytään ja tarjoilet vieraille,on kippo suhteellisen siedettävän näköinen ja kelpaa tarjoiluun.
Paras löytöni kutsuilta on ehdottomasti ollut musta ja tietenkin muovinen suttunuija.Käytän edelleenkin uskollisesti vanhaa suttunuijaani,mutta esimerkiksi suuren perunamuusin ollessa kyseessä survon tuolla Tupperwarin ihmeellä isonkin satsin vaivatta ja nopeasti.Se on päässyt myös hillojen tekoon ja lasten rumpukapulaksi menemättä rikki.

Vaikka olen vieläkin jonkin verran kauhistunut niiden astioiden suosiosta,enkä tahdo sitä kokonaan ymmärtää niin huomaan ihailevani itsekin jotakin niistä.En ulkomuodon takia vaan sen käytännöllisyyden.
Olisi katastrofi jos en saisikaan jostakin syystä kutsuja enään Tupperware-kutsuille.Syy siihen on  moninainen.Ensinnäkin palan halusta nähdä kaikki uudet niiden keksinnöt ja todeta ne tuiki tarpeettomiksi itselleni,usein ne ovat myös melko koomisia yhdistelmiä.Toiseksi,haluan yleensä tilata jonkin kannellisen kulhon tai kipposarjan,koska olen joutunut toteamaan ne käytännöllisiksi ja kestäviksi.Kolmanneksi,tapaan aina ihania ihmisiä,tuttuja ja tuntemattomampia,juttu luistaa ja tunnelma on leppoisa.
Neljänneksi aion sanoa ne tarjottavat,pullat,piirakat ja muut herkut, saavat kyllä minutkin liikkeelle vaikka hintana olisi sikakallis purnukka.

Itselleni tuottaa jonkinmoista tuskaa ja hilpeyttäkin,myöntää että kutsun saatuani odotan tapahtumaa kuin kuuta nousevaa.En tiedä johtuuko se siitä,että päiväni pyörivät lasten kanssa ja ainoa järkevä sana koko päivänä saattaa olla, kiitos.Ainoat juttukaverit ovat neljän vanha poika,joka lähinnä huutaa ja karjuu tai kahden vanha poika,joka kertoo minun olevan tyhmä useita kertoja päivässä.Illalla mieheni kanssa vaihdamme pari sanaa päivän tyhmistä ,huudoista ja siinä se.
Koska olen myös hiekkalaatikonreunavammainen äiti ja kartan kaikkia perhekerhoja sun muita,joissa joutuu ryhmissä keskusteluihin lastensa kakan koostumuksesta tai vertailemaan ensimmäisen hampaan puhkeamisikää.
Vaikka ottaisin lapset mukaan Tupper-kutsuille(harvoin otan,sillä se on huippua ihan omaa aikaa),siellä kukaan ei paneudu vaippaihottumaan tai nukahtamisongelmiin,siellä puhutaan aikuisten asioita,mitä ikinä sellaiset nyt ovatkaan ja kipot esittävät pääosaa.Niin kauan kun Tupperware pysyy astioissa,eikä ala kehittelemmän pottia,ammeita tai vauvanhoitovälineitä,olen innokas vieras.Innokas,vaikka se maksaisi muutaman kympin.Olen silti valmis vaikka maksamaan aikuisesta,hyvästä seurasta,kun käymään ilmaiseksi lastenparemmuusjärjetys-keskusteluja puistossa tai seurakuntasalissa.

Tulevaisuudessa saatan innostua entistäkin enemmän ja hyvinkin paljon noista kupposista.Huomasin nimittäin,että Tupperware on jo yli viisikymmentä vuotta vanha.Aivan pian,elleivät jo nyt ne ihka ensimmäiset purnukat ovat jo retroja ja pääsevät kokoelmiini pelkästään olemalla vanhoja.No okei,on niiden oltava myös hienoja ja ehjiä!