Ihan vähän harmittaa,kun mielenkiinnosta vain olisin halunnut tietää miten käyttäydyn ikäkriisin kanssa.Ottaisinko tatuoinnin(nallepuhin pakaraan),botoxia huuleen,muuttaisinko ulkomaille vai alkaisinko urheileen tai käyttämään huulipunaa...?
Neljään kymmeneen ei onneksi enää ole kamalan pitkä aika,niin kerkiän hyvin kehitellä jonkin oikein muhkean ikäkriisin,jos en sitä muuten saa.
Joskus 25-26 vuotiaana koin jonkinlaisen "en koskaan pääse naimisiin enkä saa lapsia"-kriisin,hyvin pienimuotoisena ja sen kriisin huippu taisi olla jossakin kapakassa.Kaljapäissään ei ajattele kovin selkeästi.
Jos olisin tuolloin baarijakkarallani tiennyt,kuinka paljon nuo maailman rakkaimmat tatit,joiden puolesta vaikka kuolisi,aiheuttavat jatkuvaa huolta ja vastuuta,olisi kriisiin ehkä ollut syytäkin,mutta mitä minä tuolloin tiesin?En mitään!Tai no okei,tiesin missä on halvinta kaljaa.
Lapseni ovat minulle kaikki kaikessa ja lapsilleni äitinä oleminen tärkeintä elämässä.Kaikki muu tulee sen jälkeen .Mieheni onneksi tiesi tämän tehdessään minusta vaimonsa ja lastensa äidin.Siksi me olemmekin niin hyvä tiimi.
En ole kovasti kriiseilevää tyyppiä noin ollenkaan.On toki tähän ikään mennessä muutamia vakaviakin ongelmia ilmennyt elämässäni,mutta en ole jäänyt tuleen makaamaan.
Jos olisin kovin pinnallinen ihminen,olisin saanut jo yhden jos toisenkin kriisin aikaiseksi pelkästään vartalostani ja naamavärkistäni.
Tuossa juuri yhtenä päivänä peilistä katselin(ei ole ihan joka päivä aikaa tuijotella omaan napaan) luojan luomaa ja sipseillä muokattua vartaloani.Olin näkemääni tyytyväinen .Vaikka vatsan kohdalla kohoaa limppu,takapuoli on kuin kaksi littaan istuttua sohvatyynyä ja tissit pienemmät kuin kolmetoista vuotiaana.Viimeksi mainituilla on ollut pari kulta-aikaa,mutta valitetttavasti se kauneus oli katoavaista.
Naamaani en peilaile edes päivittäin,pojat kun kotona kehuvat nätiksi näytinpä miltä tahansa.Sen parempia kehuja ei keltään saa!
Niinä päivinä kun meikkailen,peilistä katsoo varsin mukiinmenevä mimmi.
Ei haittaa vaikka toinen silmä on toista alempana,kulmakarvat kuin Frida Kahlolla ja leukaperät Forresterin Ridgen kanssa samikset.
Mitä sitten tulee kaikkiin kauneudenhoitotuotteisiin,niin perus meikkien lisäksi en omista kasvorasvaa,en yö enkä päivä.En naamioita,vartalovoiteita enkä selluliittiharjaa(sille tosin olisi käyttöä,reiteni ilahtuisivat) ja mikä on silmänympärysvoide?
Reilu kymmenen vuotta sitten luulin vielä,että kaikkeen kropassa täytyy hankkia eri töljät.Ei tarvitse,menee vain rahat ja mielenterveys ja samaan tulokseen pääsee paljon vähemmälläkin!
Alkossa käydessäni olen aina alle kolmekymppinen,marketeista puhumattakaan.
Sileän ihoni ja nukkenaamani salaisuus on hyvin simppeli.Laiskuuttani ja kekseliäisyyttäni olen kehitellyt arkipäivien selviytymiskeinot kauneuden hoitoon.Tai sitten olen vain saanut ne hyvät geenit...
Naamani pesen aina käsisaippualla,pala tai neste,mitä nyt milloinkin on saatavilla.
Finnejä hoidan hammastahnalla ja joskus turvaudun santapaperiin,mutta en alle kolmen finnin kohdalla.Rasvaksi riittää lasteni atooppiseen ihottumaan määrätty perusvoide.Se toimii niin käsissä,jaloissa kuin kasvoissanikin.Onneksi olen luonnostani kiiltonahkainen niin rasvaa kuluu hyvin harvoin,talvipakkasilla korkeintaan.
Hiusteni hoitoon panostan pikkuisen enemmän.Koska en syntynyt tähkäpäänä ja hiusteni väriä ei löydy värikartasta,olen kokenut tarpeelliseksi hommata useamman erilaisen nykyajan piippiraudan ja tyvituuhentimen.Niillä sitten kuvittelen taikovani hiuksiini Hollywood-glamouria yhdessä marketin mahonginvärin kanssa.
Shoppailen lähes kaikki vaatteeni kirpputoreilta,rakastan kirpputoreja.
Ne ovat kuin suuria aarrearkkuja joista kotiintuomisina on usein yksilöllisiä löytöjä halvalla.
Minulla onkin monia eri tyylejä pukeutumisessa ja omassa maailmassani olen trendikäs.
Olen myös ehdottomasti fiilis-pukeutuja. Kotona viihdyn parhaiten paitulissa,mutta helteillä hengailen alkkareissa.En ole kuitenkaan saanut vaikutteita Tauskilta,sillä vaikka laulaa tykkäänkin,pyörin alkkareissani vain kotona sisällä ja "sinä vain"-biisiä kaatuilematta rallatan olkkarissa.
On meillä karaokelaitteetkin,mutta niitä varten pukeudun kukkamekkoon ja tennareihin,ei kuulosta Levoton tuhkimo yhtä hyvältä pelkissä alkkareissa hoilattuna.
Fiiliksissäni olen pukeutunut myös minihameeseen,fiftatarimekkoon,pillifarkkuihin ja korkkareihin.
Korkokengät ovat kuitenkin helvetistä.
Kuvittelen joka kerta kenkäkaupassa maailman ihanimpien korkokenkien kohdalla mahdottomuuksia.Suorassa kävelyä,rakottomin jaloin.
Kerta kerran jälkeen osoittautuvat kuvitelmani turhiksi.
Korkkarit jalassa näytän 203 senttiseltä koriksenpelaaja mieheltä,joka laahustaa takakenossa ja huojuu kuin lipputanko.Loppuillasta näytän enää yksijalkaiselta ja linkkaavalta koriksenpelaajalta,kun korko on ottanut ja pettänyt mahtavan takakenokävelytyylin ansiosta.
Antakaahan olla jos vielä innostun tanssimaan nuo korokkaat jalassa.YouTubeen saisi ladattua minusta Tuksun keikkavideoille varteenotettavan kilpailijan!
Olen nyt onnellinen 32 vuotias,vanhenen iloisesti niin kuin kuuluukin ja naamaani oikein rutistamalla saan esiin jopa silmäryppyjä.En silti rynnistä ryppyvoidetta ostamaan saati saa paniikkia.En ennen neljääkymmentä,sillä jos en ennen sitä, kriisiä iästäni ole saanut,on minulla ainakin yksi valttikortti taskussani,ryppyvoiteen hankinta ja panikointi!
Hyvää syntymäpäivää minulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti