Aamu alkoi minulla jo viideltä,uskomattoman pitkät tunnit ennen kuin kello löi kahdeksan.Koko perhe heräsi liian aikasin,ilmeisesti pelonsekaiseen hysteeritanssiini alakerrassa,jota siivittivät voimasanat ja itku.Terveyskeskuksesta vastattiin heti.Takakireä ääni haastatteli minua ja tuli siihen tulokseen,että selviän seuraavat viikot vallan hyvin buranan ja oikean asenteen kanssa.Puhumattakaan huomisesta lähdöstämme mieheni kanssa Tallinnaan kolmeksi päiväksi yhteiselle kesälomamatkalle,sehän nyt on niin lyhyt aika.Käski soitella maanantaina jos naama turpoaa tai kuume nousee.Toivottelin rouvalle hyvät viikonloput ja totesin,etten yhtään ihmettele,että Tallinna on niin suosittu.Ei pelkästään tissitohtoreiden takia vaan nykyään myös halvempien hammaskeijujen myötä.Rouva käski diktaattorin asennetta sanoissaan,menemään sinne sitten hampaani hoidattamaan ja löi luurin korvaan!Jos hän olisi "rintavarustuksenikin" vielä nänhyt,olisi hän epäilemättä käskenyt korjauttaa myös sen.Tuntematta koko naista,pystyin pelkän äänen perusteella hänen hyvinkin kykenevän sanomaan yhtä ja toista epäkorrektia.Kaikesta päätellen hän olisi ollut paljon mielummin jossakin muualla,kuin töissään.Ehkä kotona juopottelemassa.Joissakin ammateissa olisi kaikkien kannalta parempi,jos töihin saisi mennä humalassa.Edes pikkuisessa hiprakassa,silloin moni varmasti jaksaisi leppoisammin vastailla puhelimiin ja hövelimmin jakelisi vaikkapa kunnallisen särky-aikoja.
Olenhan toki kokeillut jo useamman Suomen kaupungin hammaslääkäreitä,niin voisihan tässä olla laajennuksen paikka.Mutta ei,pelkoni ei sitä salli.Sitäpaitsi istun paljon mielummin vanhan kaupungin terassilla juomassa kylmää siideriä,kun Kaido Kuukapin vastaanotolla tajuttomana.
En todellakaan epäile virolaisten lääkärien päteyvyyttä,mutta jostakin syystä minulla on niin paha mielikuva päässäni jo valmiiksi, plus pelko,niin se ei tule kysymykseenkään.
Pelkkä ajatus loman pilaamisesta paikallisessa hammaslääkärissä saa videot pyörimään silmieni edessä.
Neuvostoliiton aikainen,Hannu Karpoa muistuttava,mutta paljon tummempi mieslääkäri mutisee jotakin suomen ja viron sekaisella kielellä.En saa selvää.Karpaasilääkärin hiki valuu karvalakin alta ja haisee silliltä ja sikarilta.Puna-musta-ruskean ruutupaidan päällä roikkuu,ennen valkoinen,nykyään kellertävä lääkärintakki ja kädet ovat mullassa.Hän kun on sännännyt kasvimaaltaan turistiraukkaa paikkaamaan.
Operaatio kestää niin kauan,että mieheni kyllästyy ja lähtee baariin.
Illan hämärissä,naama turvonneena ja rahattomana,hiippailen pitkin tuntemattoman kaupungin katuja miestäni huudellen ja itkien.En voi soittaa,kun puhelimen vei hammaslääkärin vastaanotolla hätätapauksen siivin liikaa hajuvedeltä tuoksuva nainen ja sen poika.Jotka tienasvati myöhemmin älypuhelimellani itselleen kahden viikon ruoat.
Se miten minun sitten loppujen lopuksi käy,jää hämärän peittoon.Filmi loppuu.
En tiedä mistä tällainen mielikuva,mutta häpeän sitä!
Pelkooni ja mukavuudenhaluuni vedoten(en aio maata lomallani missään muualla,kun hotellissa,enkä halua odotella naaman turpoamista tahi kuumetta), soitinkin aamulla erääseen yksityiseen asemaan ja sain ajan heti.
Lääkärin tuomio oli:ientulehdus!Kuinkas muutenkaan.
Meillä kun on mieheni kanssa ollut yhteinen kesäloma viimeksi viisi vuotta sitten.Olen alitajuisesti ladannut paljon odotuksia näille tuleville kolmelle päivälle.En silti lataa liikaa odotuksia,sillä silloin jokin menee aivan varmasti pieleen.En nyt tarkoita tätä hammasepisodia,vaan jotakin ajatuksen tasolla olevaa,pään sisällä kehiteltyä ja kun niistä ei puhuta ääneen,on toinen ehkä ajatellut ja kehitellyt jotakin aivan muuta.Sitä kutsutaan riitelyksi.
Olenkin ajatellut,että en ajattele liikoja,en odota liikoja.Riittää kunhan selviämme matkasta ilman lääkäriä,turvonnutta naamaa ja kuumetta ja olemme Suomeen tultuamme edelleenkin naimisissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti