tiistai 29. heinäkuuta 2014

Nilkasta kasvoi reisi!

Kyllä tämä internet on ihmeellinen ja niin kamalan petollinen systeemi.
Olen aika hyvä googlettelemaan asioita ja varsinkin asioita,joista en tiedä.Pahin taipumukseni on etsiskellä vaivoilleni syitä ja koska minulla on vähintään yksi vaiva per päivä niin illalla minulla onkin jo kymmeniä vaivoja,kiitos googlen!

Tässä eräänä päivänä satutin nilkkani,kun kuvittelin olevani yhtä notkea,kuin joskus kaksikymmentä vuotta sitten.Loikkasin yläkertaan vieviin rappusiin yli Ikean lapsiportin.Kuvittelin,että sujahdan siitä lähes lentämällä,toiminta elokuvien sankarien lailla.
Ei se mennyt ihan niin,mutta näytti varmasti vaaralliselta tehtävältä.
Rojahdin enemmänkin katastrofi-leffan kömpelön sivuosa esittäjän lailla rappusiin ja muljautin nilkan.Siihen sattui sen verran,että peri suomalaisen elokuvan lailla päästelin koko kirjon voimasanoja ja muistutin kokolailla Vareksen  nappaamaa syytöntä yksilöä.


Kipu nilkassa voimistui iltaa kohden ja pian en voinut enää varata painoa sen päälle lainkaan.Kävely meni nilkuttamiseksi ja kipukin alkoi tuntua puukolta puun ja kuoren välissä.
Hieman salaa mieheltäni googlettelin "jalkaani" ja sekä onnekseni että epäonnekseni löysin melko paljon tietoa.Ensin olin helpottunut,pieni venähdys eikä lääkäriä tarvita.Menee ohi kylmällä kääreellä ja levolla.Jos ei mene,sitten vasta lääkäriin.
Olin tyytyväinen,kunnes huomasin jonkin tekstin nivelrikosta ja reumasta.Siitä se sitten lähti.Mielikuvitus teki mitä halusi päässäni ja lopulta ne eivät olleet enää mielikuvituksen tuotteita vaan silkkaa totta.
Yö meni valvoessa ja panikoidessa.Äidilläni on nivelrikko ja mummoni puolella runsaasti nivelreumaa,joten ei kai huoleni aivan aiheeton ollut?
Yöllä muutenkin kärpäsestä kasvaa härkänen ja ajatukset tuntuvat päiväsaikaa suuremmilta käsitellä,järki puuttuu kokonaan ja lopulta tuo hieman venähtänyt nilkkani oli jo reumaattinen ja jopa murtunut.
Tunnustelin sitä sormillani ja löträsin linimenttiä puoli pulloa kolmen aikaan yöllä,toivoin ihmettä.Nettiä en avannut,en yöllä uskaltanut.Onneksi minulla on edes sen verran itsesuojeluvaistoa.Olisin hyvinkin saattanut kehitellä yöllisellä netin avaamisella paniikinomaisen  luulosairaus-tanssin ja herättää sillä koko nukkuvan perheen.Perheeni oli varmasti onnellisempi,kun valitsin vain linimentin ja hartaan toiveen ihmeestä.
Aamulla,kun heräsin(nukuin tunnin tai pari aamuyöstä) oli joko toiveeni kuultu tai vamma oli alkujaankin pienempi ja mieleni/internet sen vain suurenteli,koska nilkka kesti painoni ja puukko luun vierestä oli kadonnut.Saattoihan sillä linimentilläkin jotakin tekoa olla,mutta uskon mielummin ihmeisiin!

2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. hei toi oli vähä seksististä, tää on tosi kiinnostava bloggaaja,hyvä Äiti Kirjailija!!!

      Poista